Artikkeli on julkaistu aikoinaan Suomen Partiolaisten Partio-lehdessä.

Keväästä syksyyn

Kun isomummo oli pieni, tapana oli kesän koittaessa tervata jalkapohjat ja suihkia syksyyn saakka paljain jaloin. Nämä ovat edelleenkin halvimmat retkikengät. Nykyajan arkajalan kannattaa silti varata jokunen kenkäpari kesäleirillekin, jotteivät risut ja kävyt pistele. Mukavasti pärjää, kun on kuivaa keliä varten lenkkarit (ei ehkä niitä uusimpia, koska reissussa rähjääntyy) ja sateen varalle kumisaappaat. Oikein kuumalla sandaalit ovat mukavat. Mitään tämän hienompia kenkiä ei tavalliselle leirille tai pikku retkelle tarvita.

Oikeat vaellukset vaativat jalkineilta enemmän. Pitkä matka ja raskas rinkka rasittavat niin kenkiä kuin jalkojakin, ja varsinkin louhikkoisessa maastossa nilkat ja jalkapohjat kaipaavat tukea.

Vielä hiljattain suomalaisen vaeltajan vakiovalinta oli perinteinen pitkävartinen kumisaapas. Se sopiikin hyvin meidän kosteanpuoleisiin maastoihimme. Tavallisten kumppareiden ohella on nykyisin saatavilla vaellusmalleja, joissa on tukevampi ja karkeampi pohja ja tiukempi nilkka. Helteellä kumisaappaat ovat kuumat, joten moni varaa kuivia pätkiä varten mukaan myös lenkkarit.

Varsinaiset vaelluskengät ovat viime vuosina selättäneet kumpparit ainakin retkeilykauppojen hyllyillä. Niissä on yleensä jämäkämpi pohja kuin kumisaappaissa, ne tukevat nilkkaa paremmin, eivätkä hiosta aivan yhtä pahasti. Huonoja puolia ovat kalleus ja heikompi vedenpitävyys. Lyhyellä varrella ei juuri kahlailla – joskin tätä puutetta voi paikata säärystimillä.

Vaelluskenkiä on moneen lähtöön. Halvimmat ja kepeimmät ovat lähinnä pitkävartisia, tukevia lenkkareita, jotka sopivat kuivaan maastoon ja kevyehköön käyttöön. Mitä pitempi vaellus, mitä rankempi maasto, ja mitä enemmän massaa vaeltajalla ja rinkalla, sitä järeämmät kengät tarvitaan. Tasokkaimmat vaelluskengät on tehty vahvasta nahasta mahdollisimman vähin saumoin, ja nahan alla on Gore-Tex- tai vastaava vedenpitävä kalvo. Pohja voi olla todella jäykkä, ja moniin malleihin saa kiinni pikakiinnitteiset jääraudat vuoristoja varten. Tällaiset töppöset maksavat helposti kaksisataa euroa. Valitettavasti kannattaa varautua siihen, että kalliitkaan kengät eivät kestä ikuisesti. Gore-Tex-kalvo repeää melko helposti, minkä jälkeen vesi pääsee sisään. 

Moni vaeltaa kuumalla kelillä vaellussandaaleilla, jotka ovat sitäpaitsi kätevät vesistöjä ylitettäessä. 

Talvipakkasiin

Talvella kepulit kengät voivat olla suorastaan vaaralliset: märät jalat paleltuvat helposti. Talviretken jalkineiden pitäisi siis mieluiten pysyä kuivina, ja ainakin olla helposti kuivattavissa.

Talvileireillä ja lyhyillä retkillä, joilla pääsee hädän tullen sisälle lämpimään, pärjää tavallisilla talvikengillä, joissa on pitkät varret, lämmin vuori ja mielellään vettä hylkivä pinta. Tilaa pitää olla riittävästi villasukille ja varpaitten heiluttelulle.

Talvivaelluksille varmin valinta ovat irtohuopavuoriset kumisaappaat, joissa on hiihtoreunus metsäsuksia varten. Jos haluaa selvitä yksillä talviretkikengillä, kannattaa hankkia sellaiset. Ne eivät kastu ulkoa suojakelilläkään, ja kunhan huopavuoria on mukana useammat, saa aina kuivat kengät jalkaan. Kiinteällä vuorilla varustetut kumpparit sen sijaan ovat vihoviimeinen erehdys: niitä ei kuivata reissussa millään.

Kuivalla pakkaskelillä vuorelliset nahkasaappaat ovat raskaita kumisaappaita mukavammat, ja hyvin rasvattuina nekin pitävät kohtuullisesti vettä. Telemark-monoja käyttävä ottaa leirikengiksi kevyet, lämpimät kengät.

Hoida jalkojasi!

Pitkät retket ovat jaloille kova paikka. Jalkojaan kannattaa kuunnella: jos alkaa tuntua liian pahalta, on syytä tehdä jotain. Itse kävelin kerran nahkalilja-kävelyn linttaan astutuilla lenkkareilla, hampaat irvessä maaliin saakka. Tuloksena oli romahtanut jalkapöytä, josta ei koskaan tule entisen veroista.
Retkeilijän tavallisin jalkavaiva ovat rakot, jotka sentään paranevat ajan kanssa, mutta tekevät helposti taipaleesta tuskallisen. 

Rakkoja voi ja kannattaa ehkäistä ennalta:

• Hanki sopivan kokoiset kengät. Asiantunteva myyjä osaa neuvoa tässä. Mieti, miten paksuja sukkia käytät, ja muista, että jalka turpoaa käytössä. Ota mieluummin hieman väljät kuin liian ahtaat kengät. Aivan hölskyvät kengät kuitenkin hiertävät.

• Aja kengät sisään. Kävele uusilla kengillä mahdollisimman paljon ennen pitkää retkeä (ja muutenkin, jos et ole vähään aikaan retkeillyt). Näin kengät muotoutuvat jalkoihisi sopiviksi, ja toisaalta jalkasi tottuvat kenkiin.

• Valitse sukat huolella. Hyvä tapa on käyttää kaksia sukkia päällekkäin: sisimpänä ohuet, liukkaat ja kosteutta siirtävät alussukat, esimerkiksi polypropyleeniset tai nyloniset, ja niiden päällä paksummat villa- tai vaellussukat.

• Vaihda retkellä sukkia usein. Pese jalkasi tilaisuuden tullen.

• Ongelmakohdat voi teipata urheiluteipillä jo ennen rakkojen ilmaantumista.

• Joskus rakkoja kuitenkin tulee, vaikka minkä tekisi. Ne paranevat parhaiten puhkeamatta: päällysiho suojaa vaurioitunutta kohtaa, eikä tulehdus pääse iskemään. Jos rakko on sellaisessa kohdassa, että se väkisinkin hiertyy puhki, se kannattaa puhkaista steriloidulla neulalla ja puristaa varovasti tyhjäksi. Päälle laitetaan esimerkiksi apteekista saatavaa ”keinoihoa”, joka kiinnitetään urheiluteipillä. 

Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat jättää kommentteja.
Kirjaudu sivustolle tai rekisteröidy.

Powered by AkoComment 2.0!