Haltin tienoo on oikeutetusti Suomen kuuluisimpia vaellusmaastoja. Sinne on tehty myös monet KoHun reissut. Tässä on pieniä muisteluksia joiltakin varhaisilta Haltin reissuilta.

Klikkaamalla kuvaa saat näkyviin suuremman version. Pääset takaisin Portaaliin klikkaamalla selaimen "back"-nappia. Kuvat ovat suht isoja. Huomaa, että esim. Internet Explorer 6 zoomaa ne tarvittaessa automaattisesti pienemmiksi, jolloin kuvan laatu saattaa hieman kärsiä. Pääset zoomaamaan kuvan taas isoksi, kun pidät hiiren osoitinta hetken kuvan päällä.

Hieno reissu joka tapauksessa; satona myös useita loistavia Karhunhammas-suorituksia.

Kuvassa Kankuli ja Kyykkä tepastelevat juhannuslumilla etapilla Terbmisjärvi-Kuonjar (vielä onnellisen tietämättöminä tulevista koettelemuksista...). [takaisin ylös]

	Tässä ollaan juuri hiihtelemässä Pihtsukselta Haltille (siksi ahkiot eivät ole mukana). [takaisin ylös]
	Paluumatkalla Sakke ja Miihkali valittelivat turistien (= moottorikelkalla hinattava väki) häiritsevän erämaatunnelmaa. Jaska antoi käskyn suunnistaa Hotelli Kuonjarille. Löytyihän se arvatulla kompassisuunnalla. Tässä ollaan pakkaamassa aamulla kamoja maittavan hotelliaamiaisen jälkeen. Pian päästään etenemään oikein kunnon whiteout-oloissa... hassua! [takaisin ylös]

Uunna vuonna 1996 Miihkali johti yhtä Oulun yliopiston partiolaisten eli SOOPAn vaellusryhmistä. Tällä kertaa lähdettiin Luossun päästä. Alku takkusi pahan kerran: lumimyräkän ja kehnon suunnistuksen takia Luossun kämppä ei löytynyt. Riittävän pyöriskelyn jälkeen päätettiin lopulta palata tielle ja ottaa uusiksi. Haltille ei ehditty, mutta muuten oli todella hieno reissu, joka jäi varmasti ainakin ensikertalaisten mieleen...

	Tässä ollaan ensimmäisenä iltana leirissä. Kallio tarjoaa suojaa myräkältä, mutta yksi vaeltajista ehti jäähtyä sen verran, että on tässä avaruushuopaan käärittynä odottelemassa, että teltat saadaan valmiiksi.  Jälkeenpäin voitiin todeta, että oltiin itse asiassa aivan oikealla reitillä. Väki oli kuitenkin niin väsynyttä ja paikanmääritys vähintään epävarmaa, joten oli pakko jäädä yöpymään.  [takaisin ylös]
	Seuraavana päivänä oli hetken kirkasta ennen seuraavaa myräkkää. Valitettavasti arvioimme sijaintimme pieleen, emmekä, ennen kuin alkois taas pyryttää ja tuivertaa. Päätimme, että nyt on sekoiltu tarpeeksi ja on otettava aikalisä. Suunta siis länteen tielle ja sieltä sitten uusi yritys. Samana päivänä ei aivan ehditty tielle, kun keli meni niin pahaksi. Laitoimme teltan pienen lammen rantaan. Jäätä oli muuten vähintään 70 senttiä... Yö oli ihan mukava: sääkin parani, kuten kuvasta näkyy. [takaisin ylös]
	Aamulla jatkoimme loistavassa säässä länteen, ja totesimme pian olevamme tien tuntumassa Didnujäkkan (eli Lossujärvestä virtaavan puron) pohjoispuolisen tunturin päällä. Siellä ylhäällä oltiin siis pyöritty pari päivää. [takaisin ylös]
	Maisemat olivat sen verran mahtavia, että oikeastaan homma kannatti! [takaisin ylös]
	Tielle laskusta puhumattakaan!  Hetkeä kuvan ottamista myöhemmin tosin Miihkalilta pääsi ahkio irti. Se kiisi raskaassa lastissa ehkä 60 km/h rinnettä alas (onneksi ihmiset ehtivät väistää!), pomppasi tönkyrän päältä ja katosi jyrkänteen reunan yli. Löytyi sieltä sitten puuhun törmänneenä, mutta vain pieniä sälöjä menettäneenä... jälleen loistava osoitus JR27:n teknisestä ylivoimaisuudesta! Termarin korkkikin löytyi lopulta, noin sata metriä edempää. [takaisin ylös]
	Eihän reissua toki tähän kannattanut jättää. Sen verran varman päälle kuitenkin otimme, että otimme autot tien poskesta ja ajoimme Kilpisjärvelle tutun reitin alkuun. Yöksi ehdittiin vielä Saanan kämpälle mahtavassa kuutamossa.  [takaisin ylös]
	Auringon noustessa taas matkaan. [takaisin ylös]
	Seuraavana iltana Saarijärvellä: taas upea kuutamo. [takaisin ylös]
	Seuraavan päivän pimeä iltapäivähetki vietettiin Kuonjarilla, ja kuun noustua jatkettiin Meekolle. Olosuhteet olivat aivan ihmeelliset. Kuun valossa näki hyvin hiihtää. Kun alettiin lähestyä Meekon laaksoa, alkoi epäilyttää, että nyt ollaan taas hukassa. Laaksoa ei nimittäin näkynyt, vaan sen sijaan ikään kuin järvi ja saari! Lopulta tajusimme, että "saari" olikin tietysti Saivaaran huippu, ja koko laakso oli täynnä sankkaa sumua. Oli kumma tunne laskea alas laaksoon. Iskettiin sinne sumuun, ja lämpötila laski ainakin kymmenen astetta.  [takaisin ylös]
	Illan mittaan keli kirkastui, ja saimme ihailla upeita revontulia. [takaisin ylös]
	Tässä vielä Lapin Kulta-aihelma seuraavan päivän matkalta. Aika ei riittänyt Haltilla käyntiin, joten hiihdimme vain Luossulle ja sieltä seuraavana aamuna pois. Paluumatkalla osuimme ensimmäisen illan leiripaikalle ja saimme todeta, että reitillähän silloin oltaisiin oltu. Mutta kaiken kaikkiaan loppujen lopuksi hieno reissu näinkin. [takaisin ylös]

Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat jättää kommentteja.
Kirjaudu sivustolle tai rekisteröidy.

Powered by AkoComment 2.0!