 |
Alkumatkaa: Adventdalenia itään. Se on pitkä laakso,
jota pitkin pääsee Huippuvuorten "pääkaupungista"
Longyearbyenistä sisämaahan.
[takaisin ylös]
|
 |
Päästiin heti tutustumaan legendaarisiin norjalaisten
korkeuskäyriin: Adventdalenin etelärinteelle oli merkitty useita pieniä
puronuomia, sellaisia pikku taipeita käyrässä. Käytännössä ne
olivat pahimmillaan sellaisia kuin kuvasta näkyy (tässä Foxelva-joen
kanjoni).
[takaisin ylös]
|
 |
Ryhmä Rämä on tässä lähtenyt nousemaan laaksosta
jäätiköille. Matkalla tapasimme ensimmäisen (ja ainoan) reissulla
nähdyn nisäkkään: huippuvuortenpeuran, eli tuttavallisemmin possuporon.
[takaisin ylös]
|
 |
Tästä zoomaukseta näkee paremmin, mistä tuo lempinimi.
Huippuvuorten peurat ovat suomalaisiin serkkuihinsa verrattuna tuommoisia
töpäkkäjalkaisia ja paksuja.
[takaisin ylös]
|
 |
Ensimmäinen leiri Möysalbreen-jäätiköllä. Jää oli
alhaalla mukavasti sementtilattian tapaista pintaa, mutta ylempänä
märän sohjon peitossa. Aikamme kahlattuamme löytyi tämä
ruhtinaallinen kivikasa, johon sitten majoituimme.
[takaisin ylös]
|
 |
Aamulla oli tarkoitus huiputtaa Möysalen (1145 m). Keli
meni valitettavasti sen verran kehnoksi, että päätettiin jättää
reissu turhana väliin.
Pian kuvan ottamisen jälkeen matka jatkui noin puolen kilometrin
persmäellä, näkyvyyden ollessa edelleen kuvassa näkyvää luokkaa.
[takaisin ylös]
|
 |
Leiri pantiin sitten Dröntoppen-vuoren juureen. Seuraavana
päivänä keli parani, joten päätettiin ottaa vahinko takaisin ja
käväistä Möysalenin sijaan Dröntoppenilla (1022 m).
[takaisin ylös]
|
 |
Ylhäältä näki, miksi paikan nimi on Huippuvuoret.
Vuoria ja jäätiköitä silmänkantamattomiin.
[takaisin ylös]
|
 |
Pelkistetty maisema: valkoista ja vähän mustaa.
[takaisin ylös]
|
 |
Vuoren kupeesta huomasi, että kallio on tosiaan vanhaa...
sitä pystyi murentamaan paljain sormin. Löysimme kasoittain
simpukkafossiileja. Hassua, mihin merenpohja voi myllerryksissä
päätyä!
[takaisin ylös]
|
 |
Hileitä leirissä.
[takaisin ylös]
|
 |
Viimeinen leiri jäätiköllä - taas kiviläjässä.
Yritettiin latoa tiiliskiven ja matkatelkkarin kokoisia lohkareita
tasaisemmin teltan alle, mutta jäihän se vähän muhkuraksi. Maailma
supistui kivikasaamme... ympärillä vain valkoista ja sumuun
katoavat naalin jäljet. Siinä sitten vuorotellen istuttiin vahdissa
kivääri kädessä ja mietittiin, missä vaiheessa lähestyvän valkoisen
karhun ehtisi hoksata.
[takaisin ylös]
|
 |
Aamulla pilvet alkoivat repeillä. Laskeuduttiin
jäätiköltä Reindaleniin. Rautavan Aki veteli alamäkeä
lumilaudallaan, muut orjallisesti köydessä (Aki ilmoitti hyppäävänsä
tarvittaessa railon yli, tai hätätapauksessa iskevänsä lanteilla
roikkuvat jäähakut seinään).
[takaisin ylös]
|
 |
Laaksossa tapasimme pitkästä aikaa Loma-ryhmän
leiristään hienon pingon (ks. kuva alempana) kupeelta. Seuraava päivä
oli poikkeuksellisen hienoa Huippuvuorten kesää, lämpöäkin
parikymmentä astetta.
[takaisin ylös]
|
 |
Nuotiopuuta täältä on turha hakea, mutta kivihiiltä
lojuu siellä täällä!
[takaisin ylös]
|
 |
Lepopäivän ratoksi kapusimme läheiselle nyppylälle.
Ylhäältä näkyivät hienosti pingot, joiden kupeella leiri on.
[takaisin ylös]
|
 |
..sekä koko Reindalen ja meri.
[takaisin ylös]
|
 |
Kivääri kiltisti mukana kiipeillessäkin.
[takaisin ylös]
|
 |
Uinti pingossa maistui reissun jälkeen, tässä
Miihkalille.
[takaisin ylös]
|
 |
Jälleen taipaleella, tuttavuus matkan varrelta:
Huippuvuorten kiiruna.
[takaisin ylös]
|
 |
Mikä lienee kukka, mutta sinnikästä sorttia.
[takaisin ylös]
|
 |
Viimeistä edellinen vaellusilta Gangskaidenin mökillä. Toinen telttakunta
löysi riittävän tasaista maastoa vasta katolta.
[takaisin ylös]
|
 |
Lehtifossiileja Longyearbreenillä.
[takaisin ylös]
|
 |
Takaisin Longyearbyenissä. Tämmöinen city se on.
[takaisin ylös]
|
 |
Maailman pohjoisin kirkko.
[takaisin ylös]
|
 |
Silmäys vielä lentokoneesta.
[takaisin ylös]
|
